Kukkahattutäteilyä

Kukkahattuilua - lähes kirjaimellisesti.

Sain ilmaiseksi (kiitos vain lahjoittajalle!) vanhan kattolampun, joka oli jo aika rujon näköinen. En valitettavasti huomannut ottaa alapuolelta kuvaa hienosta kaksikerrostuksesta, mutta koittakaa kestää.

Mutta ei varmaan yllätä ketään, että näin tässä tietysti kunnostuskohteen?

Olin jo hiukan päässyt kyllästymään telkkahuoneen mustaan IKEA kattolamppuun - varsinkin näin keväänkorvalla - niin jotain muutosta piti saada.

Koska lampun "tuhoaminen" ei varsinaisesti olisi kovinkaan iso menetys, ajattelin kokeilla ns. servettitekniikkaa. En kuitenkaan halunnut maksaa maltaita decoupe lakasta, joten käytin sen sijaan ylijäämä liisteriä, joka toimi tähän paremmin kuin hyvin.
Kaupasta etsin kukkakuosillista servettiä, en siis varsinaisesti unikko-kuosia, mutta se nyt vain sattui olemaan paras. Ostin varmuudeksi kahdenlaista, kun en ollut varma kummasta pidän enemmän. Päädyin lopulta vihreäkeltaiseen jotta väritys olisi samansuuntaista kuin muukin huone.

Varmaan jokainen joka on tällä tekniikalla jotain tehnyt, on myös varmasti todennut että kohdistamisessa saa olla todella tarkka. Nimittäis servetti saattaa herkästi revetä tai hajota tai ryppyyntyä, eikä niitä saa enää silitettyä.

Kuivuessaan toki ei ainakaan tässä projektissa enää pahasti näkynyt ryppyjä, ainakaan minun silmiin. Pohjaa en muuten jaksanut maalata uudestaan valkoiseksi, vaikka olisi ehkä kannattanut.. Mutta kun olen liian hätäinen niin...

Tässä nyt siis näkyy tuo lampun alapuoli, joka siis koostuu kahdesta eri metalliosasta. Alempi oli myöskin tuollainen valkoinen, mutta maalasimme sen spraymaalilla samansävyisellä vihreällä kuin kukkien varret. Tässä näkee siis miksi olisi kannattanut pohjamaalata myös tuo valkoinen: reunat ovat aika karut, mutta kyllä se menettelee. Eihän sitä tiedä vaikka keksisin siihen jonkun reunanauhan vielä jos se alkaa häiritsemään.

Kuvissa alapuoli näyttää todella vinolta, mutta luonnossa se ei häiritse läheskään niin paljoa. Johto varmaan jossain kohtaa (jos jaksaa) vaihdetaan valkoiseksi jotta sopisi paremmin muuhun lamppuun.
 

Kukkahatut tällä kertaa tässä, nyt pääsiäislomailemaan!

Räjähdys vessassa

Aina silloin tällöin tulee puhetta kavereiden kanssa siitä, että kuinka siivous on tylsää ja ei sitä  millään jaksaisi tehdä. Jos erehdyn tähän toteamaan, että sanoppa muuta, täällä on AINA ihan pomminräjähdyksen jälkimainingit, paitsi jos olet tulostasi ilmoittanut tarpeeksi ajoissa (öh, vartti?) jotta kerkeän pahimmat kasat piilottamaan.
Ja aina saan tähän vastauksesi "Höpöhöpö, sä kun oot tollainen siivousfriikki ja täällä on aina siistiä.."
Nyt sitten ajattelin raottaa ovea sotkuumme, jotka eivät normaalisti (luonnollisestikaan) näy valokuvissa - saatika sitten kavereiden tullessa.

Ei ole varmaan vaikea arvata että kyseessä on "MINUN vessa" ? ;)

 Huomatkaa ihana kaaos jo heti pöydillä. Valitettavasti näillä minun ammatimaisilla kuvaustavoillani en saanut ihan täysin kaikkea kuvaan mukaan, mutta kyllähän tämä nyt antaa jo osviittaa.

Huomatkaa myös pensselit, jotka ovat muuten jo monta päivää kuivaneet tossa altaanreunalla vaikkei varmaan tarvitsisi. Beige kori on oikeasti hajuvesiä varten, kyllähän ne jossain tuolla alla on.. ;)

Ja se mitä ei ole näkyvillä, on piilossa, ihan yhtälailla kaaoksena. En edes taida tietää mitä nuo kaikki sisältää. Mutta poissa silmistä - poissa mielestä?

Yläkaappi ei ole sen parempi. Ja täältä ei todella uskalla mitään ottaa pelkäämättä että jotain muuta tipahtaa mukana. Olisikoha siis tämä ansaittu vapaapäivä pyhitettävä siivoukselle?



Rätti käteen siis.

Baaritiski osa 2

Jatkakaamme siitä mihin viimeksi jäätiin; pöytälevy on siis jo paikallaan. Seuraavaksi tehtiin julkisivua.

Siinä se on, ensimmäinen pala paikallaan!
Kuten jo viimeksi hiukan vihjasinkin, julkisivu tiskiin tehtiin laminaatista. Sopivanlainen löytyikin naapurikylän Rautiasta; oli sattunut jäämään kaksi laatikkoa jotain laminaattia mitä ei enää tilattukkaan lisää, joten saimme nämä myöskin ihan pilkkahintaan 8€/m2.
Kerrottakoon kuitenkin, että eihän toki tajuttu ostaa ekalla kerralla tarpeeksi, vaan ostettiin ainoastaan yksi paketti ajatuksella "kyllä se riittää.." Nojuu, olisihan se riittänyt sillä laskutaktiikalla mitä käytettiin, mutta unohdettiin sitten laskea päädyt mukaan. Kyllä, jouduimme siis kolmen palasen takia lähteä hakemaan yhden paketin lisää. Noh, onpahan nyt sitten ylimääräisenä jos sattuu vielä johonkin tarvitsemaan...
Palaset kiinnitettiin kaikessa yksinkertaisuudessaan nauloilla runkoon. Sekä ylä- että alareunasta jätettiin listan verran "tyhjää", ihan vaan säästääksemme lamia ja ettei tule liian pitkiä palasia.

Yläreunan listat maalattiin violettiin vivahtavalla harmaalla maalilla. Toisin kuin Bauhaussin myyjä väitti, tämä purkki oli ihan pirusti liian riittävä ja listojen pinta ei kyllä todellakaan mennyt pilalle. Että terkkuja vaan Bauhaussin epäpätevälle myyjälle. :)

Kertoakseni siis hiukan tästä tapauksesta: Oltiin ostamassa maalia ja tota listanpätkää. Myyjä väitti aluksi että ei kyllä mitenkään varmasti tuo pikku purkki riitä maalamiseen, että pitää kyllä ostaa se litran purkki. Noh, onneksi vänkäsin vastaan ja sanoin, että emme todellakaan tarvitse enempää kuin 0,25L maalia, joten sellainen kiitos sävytettynä. Loppujen lopuksi myyjä siihen suostui, mutta alkoi samassa sanomaan noista listoista että "ei noita kyllä voi maalata, se pinta menee pilalle ja kuprulle.". Tähänkin, tapani mukaan, sanoin katsoneeni kyllä hyllyn reunasta mainosta jossa NIMENOMAAN luki että tätä listaa voit myös maalata mielesi mukaan. Silti hän oli ehdottomasti sitä mieltä että suoraa tämän "paperipinnan" päälle ei voi maalata, että se pitää repiä (????) aluksi irti. Jäin toisaalta miettimään jo pelkästään tätä viimeistä kommenttia että miksi ihmeessä me ostettaisiin sellaista listaa jonka päällinen pitää repiä irti, kun oltaisiin sitten voitu ihan vaan ostaa puunväristä tavallista listaa? No, sanoin siihen vain muutaman kerran vielä (oikeasti, ihan vain pari kertaa!), että otan sitte itse vastuun jos se nyt sattuu jotenkin radikaalisti menemään pilalle, mutta haluan listaan elävän pinnan harmaalla maalilla ja sellaisen aion tehdä. Onneksi Miro oli niin ihana että uskoi minua, tällä kertaa. Vaikka varmasti näytin siltä että olen hyvinkin alakynnessä tähän myyjään nähden.

Noh, kappas kummaa kun kotona aloimme listoja maalaamaan, niin maalista meni ihan vain pikku tilkka näihin listoihin. Nyt meillä on lähes täysi tölkki harmaasävytettyä maalia, jolla emme ainakaan tähän hätään tee yhtään mitään. Miettikääpä jos oltaisiin myyjän ohjeiden mukaisesti ostettu se litran pönikkä!
Myöskin, listat pysyivät oikein kauniina. Itseasiassa näyttää huomattavasti paremmalta tällä sävyllä. Joten, sucks to be you, Bauhaus myyjä, onneksi purnasin vastaan. ;)

Listat lätkittiin paikalleen No More Nails! -liimalla.

Nyt ollaan jo lähes valmiina, jee!

Kevät keittiöön!

Samalla kun kävimme hakemassa naapurikylästä lisää tarvikkeita baaritiskiä varten, poikkesimme Jyskissä. Sieltä tarttui mukaan alemyynnistä pirteän värinen pöytäliina keittiöön. En sen suuremmin katsonut kokoa, kunhan vaan on tarpeeksi iso pieneen pöytään.

Päästyämme kotiin, aloin asettelemaan liinaa pöydän päälle vain todetakseni, että kyllä, se on aivan liian iso.

Mutta eipä hätä ollutkaan tämännäköinen, sillä näppäränä keksin heti miten hyödyntää loppupätkän. Saisin siitä verhokapan ikkunaan! Poikkasin siis liinan siitä kohtaa mistä se olisi pöytään sopivan kokoinen ja loppupätkästä tulisi verho.

"Surrur!", sanoi ompelukone. Ja voilá, keittiössäkin on kevät. Eikä maksanut kuin 10€ !

Baaritiski

Koska baaritiski nyt vaan on niin siisti juttu! Mutta, koska oikeastaan mitään minkä haluamme/haluan ei löydy kaupasta sellaisenaan, piti tätäkin alkaa itse väkertämään. Ja no tuleehan siitä tietysti ainakin varmasti mieleinen. Alunperinhän suunnitelmana oli tehdä baarihuone alakertaan, mutta kun asutaan kaksin, niin tottakai käytettiin paaaaaljon suurempi ja isompi pinta-ala sitä varten! Keskikerroksen olohuoneesta tuli siis baari/ruokailutila. Entisestä ruokailutilasta tuli sitten telkkahuone.

Huomatkaa kuvausrekvisiittana meidän kihlakuva ja Miron sukka.


Runko on siis rakennettu ihan 2*2 metritavarasta, joka ei kovin paljoa Rautiassa maksa.
Yritettiin väkertää jotain piirustuksiakin etukäteen mutta eihän niistä mitään tullut. Lopulta kun tarpeeksi kauan oltiin kulmakohdan kanssa tuskailtu, tajuttiin, että meidän kuistihan on juuri oikeanmallinen! Mitat otettiin siis siitä, joten en osaa kertoa miten tuo lasketaan (kaippa toi ukko kertois jos kysyis mutten jaksa. kerron kiinnostuneille sit.)


Kuvathan eivät tietysti kokoa varsinaisesti kerro, mutta siis tämä on leveydeltään 170cm ja pikkupätkä on jotain 70cm, plus tyhjätila, elikkä tiski vie kokonaisuudessaan 170*160cm tilan.
Mallihyllyt tehtiin jämäkasasta pihalla (siellä seassa oli siis muutama kaapinpalanen). Nyt alkoikin sitten ulkokuoren suunnittelu!

Muuta ei oltu päätetty kuin että ulkokuoresta pitää tulla "vanhan tyylinen", ei musta ja modermi. Rautakauppaan siis suuntasimme.

Rautakaupasta löytyi julkisivu tiskiin, mutta siitä myöhemmin lisää. Hyllyt taasen löytyi....IKEASTA! Kyllä. Sieltä jämäpala osastolta. Ostettiin joku jäätävän kokoinen komeron katto, joka oli tommonen hienon värinen, ja siitä sirkkeilöitiin tiskille kansi.
Tarkoitus oli siis löytää vain kansipala - tai se oli ainoa välttämätön - mutta kun oli tarkka niin siitä saatiin tehtyä myös kaksi hyllyä. Samanlaista säkää ei ollut myöhemmin kun koitettiin hakea myös loppuja hyllyjä, mutta eipä tuo tiski vielä ole valmiskaan joten aikaa on. Siihen asti saavat mallihyllyt kelvata.
Kannattaa siis oikeasti käydä katsomassa sitä jämäosastoa ja käyttää mielikuvista. Sieltä saa tosi edullisesti kaikkea kätevää jos tekee itse.


Aijoo. Runko muuten maalattiin Siro Plastilla ennnen hyllyjä - luonnollisestikkin. (Kyllä, sitä maalia on YHÄ.)


Päällilevy liimattiin No More Nails! -liimalla. Koska tiskin pää jäi hiukan liian lyhkäiseksi, jouduttiin siihen tekemään erikseen pikkupala joka myöskin liimattiin jälkikäteen. Sama systeemi oli jokatapauksessa isommassakin palassa; levy jätettiin painon alle vuorokaudeksi puristimien kera. Tässä näkyykin jo selkeämmin pöytälevyn väri - elikkä tollane vaaaaaaaalea suklaan tapainen tms.

Huomatkaa muumimukin piilomainonta.



Pientä vihiähän voikin julkisivusta saada tolla laminaatinpalasella joka nojaa tiskiin, mutta enpäs kerrokkaan siitä vielä enempää, vaan saatte odottaa seuraavaan viestiin. ;) Adios!

Koiranpeti

Koska Nasu on jo pitkän aikaa nukkunut päiväpeittomme päällä, päätettiin tehdä sille ihan ihka oma sänky. Olin jo pitkään haaveillut sellaisesta metallihäkkyräprinsessa sängystä, mutta ne kun tuppaa yleensä olemaan kovin kalliita ja kun ei ollut takuita siitä, että nukkuisko toi rimpsessa siinä, en uskaltanut sitä kaupasta hakea.

Toisena vaihtoehtona olinkin pitänyt vähän sellaista rujomman näköistä eurolava-inspiroitunutta hökötystä, joten sellaista alettiin kyhäämään.

Miro sai ihanaisesti joululahjaksi vanhemmiltaan sirkkelin, ja sehän pääsi taas näyttämään parhauttaan.

Runko tehtiin jämälaudoista joita meillä on oivallinen kasa pihassa. Pohja taitaa olla jostain vanhasta ovesta. Tyylillemme uskollisesti siis, kierrätys kunniaan. ;)

Tässä kohtaa näytti kovasti siltä että Nasu tykkäisi uudesta "kodistaan". Maalaaminen meinasi ajoittain olla hankalaa kun koitti hän kokoajan ängetä sisään.

Mitoitus tehtiin niin, että mittasin koiran pituuden + n.20cm. Sama juttu toiseen suuntaan. Pitäähän sitä olla tilaa kieriä..

Maalina päällä on Siro Plast joku pohjamaali mitä oli jäänyt siis yläkerran rempasta yli. Yksi kerros riitti vallanmainiosti.

Pohjan alle oli tarkoitus tulla vielä pienet jalat, mutta päädyimmekin laittamaan ihan vaan huopatassuja kun tuosta tuli joka tapauksessa melko korkea.

 Kaapin pohjalta löytyi tämmöinen ylisöötti satiinikangas jonka olen joskus 7vuotta sitten ostanut tyynyliinakankaaksi, niitä kuitenkaan koskaan tekemättä. Hyvä niin, sillä tähän tämä sopi kuin nenä päähän. Mittoina on siis sivu x sivu, pystysuunnassa pohjan korkeus. En muuten suosittele tätä satiinia tähän touhuun jossei ole paljoa ommellut, on aika liukasta. Lakanakangas kenties olisi ollut helpompi...





Patjaksi lykkäsin sisälle superlon patjan palasia. Hiukan tetristä sai pelata kun eivät olleet ihan tasan oikean kokoisia, mutta hyvä tuli!

Patjassa en huomannut huomioida rungossa olevia sisänurkkia, ja tein patjasta ihan neliön tekemättä nurkkiin "tyhjiä kohtia". Hiukan meinasi hiki tästä nousta kun sen tajusin, mutta onneksi sain ängettyä patjan paikalleen tuollaisenaan. Eipähän ainakaan liiku paikaltaan.

En sen suuremmin ommellut reunaa kiinni, kun se niin timmisti meni paikalleen mutta jossei olisi timmi niin kannattaa tietysti ommella reuna kiinni käsin.




Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen! Eteen olisi tarkoitus vielä käsin maalata nimi, mutta en uskaltanut sitä vielä tehdä kun ei tiedä kuinka paljon koira tästä tykkää. Toivotaan parasta - pelätään pahinta, etten joudu tästä söpötyksestä luopumaan.

Baarikaappi - ei ihan niinkuin Strömssössä

Noniin, tässä siis kesällä aloitettu baarikaappi, joka tuli tehtyä "loppuun asti" vasta tässä männäviikolla. Ihan täysin valmis se ei ole vieläkään, sisälle olisi tarkoitus hommata liiketunnistinvalo, mutta ei ole osunut vielä sopivia kohdalle. Huomatkaa kuvien vähyydestä miten paljon tämä aiheutti harmaita hiuksia. Ei siis paljon enää hotsittanut kuvata vaiheita...

Kyseessä on siis armeijan vanha räjähdelaatikko. Jostain joku ehdotti sellaista maalinpoistoainetta, jolla saisi ihan vaan helposti vanhankin maalin lohkeilemaan pinnalta ja "sit se vaan rapsutetaan irti". Suoraan sanottuna, tässä projektissa; vitut. Se lähinnä ainoastaan sai tuon vanhan maalin kuplimaan ja menemään ihan mössöksi, eli siis vaan pahensi ja vaikeutti asiaa. Noh, päätimme sitten perinteisesti vaan hioa vanhan maalin pois, mutta ei siitäkään oikein tullut mitään. Hiukan haaleni, mutta ei kovinkaan paljoa. Kyllä on muuten lujaa tekoa tuo puolustusvoimien vihertävä maali...

Nooooh, emmehän silti tästäkään lannistuneet, vaan hiottiin "edes pahimmat" maalit pois, ja valkoista vaan päälle. Olihan meillä sentään superpeittävää valkoista kalustemaalia. Ensimmäinen kerros jäi aivan viiruille. Toinen kerros meinasi karata aina pensselin mukana, mutta kikkaillen siitäkin sai "ihan ok:n", mutta se ei sitten kuivunutkaan, ei siis millään! Noh, yksi sivu oli yhä maalamatta, ajattelin kokeilla siihen spraymaalia. VIRHE. Se ei ollut kuivunut muistaakseni kolmessakaan päivässä. Ja minähän tietysti menin parin päivän päästä länttäämään käteni siihen paljaaltaan, jäi oikein komea tassunjälki pintaan. ;)

No, kun olin saanut nämä noin ikään suunnilleen maalattua ja kuivumaan yms muuta vastaavaa kivaa, oli tarkoitus sabluunan avulla spraymaalata kanteen teksti "Enjoy 24/7". Ja koska mikään ei ole tähänkään mennessä mennyt kuten Strömssössä, eihän tämäkään täysin niin mennyt. Kuva varmaan kertoo enemmäin kuin tuhat sanaa tässäkin tapauksessa, todiste siis alla:

En siis tietenkään ottanut huomioon mm. sitä, että ulkona oli lievä tuuli, joten vasempaan reunaan tuli tommonen oikein tyylikäs lentomusta. Tämän lisäksi, musta väri tietenkin pääsi leviämään tota puuta pitkin, kun se ei ole muutenkaan paras maalausalusta, levähti teksti tollaiseksi oikeen kauniiksi. Noh, sutaisin päälle äkkiä valkoista maalia mutta tietysti toi musta jäi sieltä paistamaan läpi.

Onneksi löysin kaapista jotain verkkokangasta ja pitsiä, niin suunnitelma vaihtui toisenlaiseksi; kanteen tuli kangaspäällyste. Se peitti sopivasti mustan värin, ja kun tila missä kaappi on, ei ole paras mahdollinen valaistus eli edes mitkään spottivalot eivät voi näyttää alla olevaa virhettä, onneksi. Tästä vaiheesta ei valitettavasti ole kuvia, eikä myöskään saranoiden kiinnittämisestä yms, mutta pääpiirteittän mitä tapahtui seuraavaksi;

Huomasimme, että noilla ton laatikon omilla saranoilla ei voi kaappia nostaa pystyyn, sillä ne tavallaan notkahtivat. Ne siis vedettiin poikki, ja oveen ruuvattiin kalustesaranat. Ekalla kertaa ne laitettiin mahdollisimman näkymättömiin, ja kun projektia oli tarkoitus seuraavana päivänä jatkaa, saranat olivatkin tipahtaneet paikaltaan. Olimme siis taas tilanteessa ettei huvittanut jatkaa. Näin ollen, tämä jäi taas muutamaksi kuukaudeksi talliin lojuamaan ja odottamaan parempaa päivää. Lopulta saranat laitettiin hiukan erikohtaan kiinni, hiukan näkyvämmin, mutta ainakin pysyvät paikallaan. Päällyskangas pysyi paikallaan maalarinteipillä ja parilla tilkalla liimaa.

 

Loppu projekti sujuikin suhteellisen kivuttomasti. Oven sisäpuoleen leikkasin mustasta farkkukankaasta päällisen, jonka reunat vaan käänsin ja ompelin kertaallen. Liimasin sen paikalleen ihan yleisliimalla, annoin kuivua kera hiuspinnien (kyllä, ne ovat oikein hyvä "paino" tällaisessa, heh.). Nyt sisältä siis puuttuu lähinnä enää ne valot, ja jos haluaa hyllyä yms maalata jossain vaiheessa niin sekin toki. Toisaalta, tykkään tosta sisätilan rujoudesta. Toki en tiedä jäikö tämä nyt sitten käyttämättömäksi ainakin alkuperäisessä merkityksessään, kun olohuoneeseen on nousemassa oikein hieno baaritiski, mutta ehkä aika näyttää löytääkö tämä paikkansa sieltä. Alla valmis lopputulos ulkokuoresta. Valitettavasti kuva ei näytä kunnolla sitä verkkokangasta tosta, enkä enää jaksa käydä kuvaamassa sitä tarkemmin, mutta kyllähän tosta idean kuitenkin näkee!

Olin muuten suunnitellut tekeväni vaikka ja mitä kivaa noista armeijan laatikoista, mutta taitaa kyllä tältä erää jäädä tekemättä. Ymmärtänette varmaan miksi. ;) Ensi kertaan!