Koiran takki sadekelien varalle

Tättärää, ja hienot uudet vuodet! Toivottavasti kaikkien pyhät meni yhtä hienosti kuin omani. :)

Ja nyt kun joulu ja kaikki on ohi, voinkin julkaista tämän ehkä-maailman-söpöimmän koirantakin! (no okei, vähän on omakehua, hih). Siskon koira sai siis samanlaisen lahjaksi. On kuulema hulvattoman söötti. :)

Halusin tehdä jotain hiukan erilaista, ja kuitenkin samaa sarjaa kuin mitä aikasemmin esittelemäni tyynyt ja rahi. Tästä alkaa siis selvästi muotoutua oma tyylini!

 Älkää välittäkö varpaista. ;) Ja tästä koirasta on HIUKAN hankala saada kunnon kuvaa.. Huhhuh! Joko se ei muuten vaan pysy paikallaan tai häntä on tiellä. ;)

Takissa siis lukee "Elä huuda! Tai muutan mummolaan."

Malli on osittain erinäisistä kaavoista ja osittain omasta päästä. Vuorikankaana on sadetakki/tuulitakki kangasta jotta kestää sateellakin tapsutella. :)

Pyytäisin, etttä ketään ei kopioisi tätä suoraa itselleen, ainakaan myyntitarkoituksessa.

Vaaleanpunaiset kangasviirit

Pienen Nappipuodin avittamana sain tehtyä elämäni ensimmäiset viirit. Ehkä yksi maailman yksinkertaisimmista sisustuskeinoista, mutta en ole ennen saanut aikaiseksi lähinnä senkään vuoksi kun ei oikeastaan ole näille tarvetta. Eipä meillä ole vieläkään tarvetta, mutta kankaat oli niin herkulliset että pitihän tää kokeilla!

Raidallinen kangas on vanha mekko, jonka sain veljen puolisolta. Valitettavasti se ei sopinut sellaisenaan päälleni, mutta koska rakastuin kankaaseen niin paljon en voinut olla leikkelemättä sitä.

Tähtikuosista kangasta löytyy Pienestä Nappipuodista metritavarana. Pinkki kanttinauha on myöskin samasta paikkaa metritavarana. :)

Ohjeet löytyy googlettamalla kangasviiri ohje!

Ja vielä pikku mainostus perään;

Pieni Nappipuoti on siis käsityöpuoti Riihimäen keskustassa,

lue enemmän lisää Facebookista;

Pieni Nappipuoti

Virkattu pikku kori

Innostuin sitten kuitenkin rätin kautta tekemään toisenkin työn. Ja luulen että tänään muutamat t-paidat lähtevät uuteen elämään.. Kunhan vaan löydän jostain ensin semmoisen ison virkkuukoukun!

Tein siis korin tollaisesta ohuesta langasta, ihan tarkoituksella siis. Yleensähän näitä tehdään ontelokuteesta tai muuten vaan paksummasta kuteesta, mutta halusin tuollaisen pienen ja sievän vessaan korviksille.

Korkeutta tolla on ehkä joku pari senttiä. Pikkurillissä on rakon alku ja sormet on jääny ihan hassuun asentoon, mutta oli kyllä sen arvoista! Nyt vaan pakko saada se isompi koukku sekä isompia kuteita ja sithän mä teen vaikka ja mitä...!

PS. Tiedoksi kaikille, jotka tekee näitä ekaa kertaa, muista pohjan jälkeen kääntää virkkaussuunta. Yksinkertaisesti siis, käännä työ ja lähde virkaamaan siihen suuntaan mistä tulit. Purkasin meinaan ihan pari kertaa ennen kuin äiti kertoi että se työ pitää kääntää. :)

Virkattu tiskirätti

Kokeilin ensimmäistä kertaa ala-asteen jälkeen virkkausta, koska en saanut tehdä mitään muutakaan. 

Selkäni meni siis viime viikolla niin pahasti jumiin, että kävin lääkärillä päivystyksessä. Lääkeeksi määräsi pillereitä ja lepoa, ja rakas sukuni pitää tästä kyllä hyvin huolen etten tee mitään raskasta.

Alkukiukuttelujen jälkeen keksin sunnuntaina äidillä istuessani, että voisin opetella virkkauksen uudestaan. Aloin siis tekemään tiskirättiä, se kun on melkoisen helppo ja ei niinkään haittaa jos sen mokaa.

No eihän siitä mikään suora alunperin tullut, ja meinasin kuolla nauruun kun katselin puolivalmista "taideteosta". Välillä onnistuin hukkaamaan silmukoita ja muuta vastaavaa. 

En tiedä miten reunapitsit olisi oikeasti pitänyt tehdä, ja kun en jaksanut autossa puhelimella googlata, tein vain ketjusilmukkaa ja yhdistelin niitä toisiinsa. Meinasin saada toiset kunnon naurut, mutta tällä kertaa koitin olla ihan reilu myös itseäni kohtaan, että jos teen ekan kerran ala-asteen jälkeen virkkaustyön ja se on näinkin tunnistettavissa oleva objekti, en ole ihan täysin epäonnistunut. :D

Nyt kelpaa pyyhkiä pölyjä!

Tadaa! Nätti kuin sika pienenä, vai miten se meni? Haha. Oikeasti, en kestä, mua naurattaa joka kerta kun katson sitä. Mutta kyllähän tohon silti kehtaa pölyjä pyyhkiä. ;)

Koiranpeti

Koska Nasu on jo pitkän aikaa nukkunut päiväpeittomme päällä, päätettiin tehdä sille ihan ihka oma sänky. Olin jo pitkään haaveillut sellaisesta metallihäkkyräprinsessa sängystä, mutta ne kun tuppaa yleensä olemaan kovin kalliita ja kun ei ollut takuita siitä, että nukkuisko toi rimpsessa siinä, en uskaltanut sitä kaupasta hakea.

Toisena vaihtoehtona olinkin pitänyt vähän sellaista rujomman näköistä eurolava-inspiroitunutta hökötystä, joten sellaista alettiin kyhäämään.

Miro sai ihanaisesti joululahjaksi vanhemmiltaan sirkkelin, ja sehän pääsi taas näyttämään parhauttaan.

Runko tehtiin jämälaudoista joita meillä on oivallinen kasa pihassa. Pohja taitaa olla jostain vanhasta ovesta. Tyylillemme uskollisesti siis, kierrätys kunniaan. ;)

Tässä kohtaa näytti kovasti siltä että Nasu tykkäisi uudesta "kodistaan". Maalaaminen meinasi ajoittain olla hankalaa kun koitti hän kokoajan ängetä sisään.

Mitoitus tehtiin niin, että mittasin koiran pituuden + n.20cm. Sama juttu toiseen suuntaan. Pitäähän sitä olla tilaa kieriä..

Maalina päällä on Siro Plast joku pohjamaali mitä oli jäänyt siis yläkerran rempasta yli. Yksi kerros riitti vallanmainiosti.

Pohjan alle oli tarkoitus tulla vielä pienet jalat, mutta päädyimmekin laittamaan ihan vaan huopatassuja kun tuosta tuli joka tapauksessa melko korkea.

 Kaapin pohjalta löytyi tämmöinen ylisöötti satiinikangas jonka olen joskus 7vuotta sitten ostanut tyynyliinakankaaksi, niitä kuitenkaan koskaan tekemättä. Hyvä niin, sillä tähän tämä sopi kuin nenä päähän. Mittoina on siis sivu x sivu, pystysuunnassa pohjan korkeus. En muuten suosittele tätä satiinia tähän touhuun jossei ole paljoa ommellut, on aika liukasta. Lakanakangas kenties olisi ollut helpompi...





Patjaksi lykkäsin sisälle superlon patjan palasia. Hiukan tetristä sai pelata kun eivät olleet ihan tasan oikean kokoisia, mutta hyvä tuli!

Patjassa en huomannut huomioida rungossa olevia sisänurkkia, ja tein patjasta ihan neliön tekemättä nurkkiin "tyhjiä kohtia". Hiukan meinasi hiki tästä nousta kun sen tajusin, mutta onneksi sain ängettyä patjan paikalleen tuollaisenaan. Eipähän ainakaan liiku paikaltaan.

En sen suuremmin ommellut reunaa kiinni, kun se niin timmisti meni paikalleen mutta jossei olisi timmi niin kannattaa tietysti ommella reuna kiinni käsin.




Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen! Eteen olisi tarkoitus vielä käsin maalata nimi, mutta en uskaltanut sitä vielä tehdä kun ei tiedä kuinka paljon koira tästä tykkää. Toivotaan parasta - pelätään pahinta, etten joudu tästä söpötyksestä luopumaan.

Huopamuffinsit

Sunnuntaipäivän ratoksi askartelin koristemuffinseja ja tikkareita, ihan ällösöpöjä!
Vielä en tiedä mitä näille kaikille teen, mutta hauska niitä oli ainakin väkertää.

 Huovat käytiin eilen hakemassa Tiimarista, ja koska paksuissa ei ollut kahta miellyttävää väriä, ostin ohutta sekä paksua. Muutenkin taidan ensi kerralla käydä hakemassa Eurokankaasta kun sieltä saa metritavarana vähän isompia palasia kerralla.


Aluksi oli tarkoitus tehdä vain muffinseja, mutta koska huopaa jäi ohuet suirut yli, väkersin myös tikkarit. Tikut ovat ns. grillivarrastikkuja jotka ovat toisesta päästä teräviä. Terävä pää on vain tökätty voimalla huovan sisälle, liimaa ei siihen tarvittu.

Rusetit ovat jotain vanhoja satiininauhanpätkiä jotka löysin laatikon pohjalta.





Helmetkin ovat laatikon pohjalta vanhoista koruista, toimivat tähän tarkoitukseen oikein hyvin. Käytin liimaksi ihan tavallista yleisliimaa, joka ei siis kuvaushetkellä ollut vielä oikein kerinnyt kuivaa, siksi näkyy vielä valkoisena, ja alimmassa kuvassa on nähtävissä läjässä pitämiseen tarkoitettu nuppineula.. Ne otan siis kyllä irti kunhan ovat täysin kuivuneet. ;)

Kuumaliimalla toki olisi varmaan saanut nopeammin kuivaksi suoriltaan, mutta eipä näillä niin kiire ollut että olisin sitä jaksanut kaivaa esille.

Muffinsivuoat ovat vain jotain vanhoja joita oli jäänyt jostain juhlista kaappiin ylimääräisinä.

Jos jota kuta kiinnostaa ohje, löytyy se tästä linkistä;
http://www.tiimari.fi/askarteluohjeet/ohje/herkulliset-huopamuffinssit