Koiranpeti

Koska Nasu on jo pitkän aikaa nukkunut päiväpeittomme päällä, päätettiin tehdä sille ihan ihka oma sänky. Olin jo pitkään haaveillut sellaisesta metallihäkkyräprinsessa sängystä, mutta ne kun tuppaa yleensä olemaan kovin kalliita ja kun ei ollut takuita siitä, että nukkuisko toi rimpsessa siinä, en uskaltanut sitä kaupasta hakea.

Toisena vaihtoehtona olinkin pitänyt vähän sellaista rujomman näköistä eurolava-inspiroitunutta hökötystä, joten sellaista alettiin kyhäämään.

Miro sai ihanaisesti joululahjaksi vanhemmiltaan sirkkelin, ja sehän pääsi taas näyttämään parhauttaan.

Runko tehtiin jämälaudoista joita meillä on oivallinen kasa pihassa. Pohja taitaa olla jostain vanhasta ovesta. Tyylillemme uskollisesti siis, kierrätys kunniaan. ;)

Tässä kohtaa näytti kovasti siltä että Nasu tykkäisi uudesta "kodistaan". Maalaaminen meinasi ajoittain olla hankalaa kun koitti hän kokoajan ängetä sisään.

Mitoitus tehtiin niin, että mittasin koiran pituuden + n.20cm. Sama juttu toiseen suuntaan. Pitäähän sitä olla tilaa kieriä..

Maalina päällä on Siro Plast joku pohjamaali mitä oli jäänyt siis yläkerran rempasta yli. Yksi kerros riitti vallanmainiosti.

Pohjan alle oli tarkoitus tulla vielä pienet jalat, mutta päädyimmekin laittamaan ihan vaan huopatassuja kun tuosta tuli joka tapauksessa melko korkea.

 Kaapin pohjalta löytyi tämmöinen ylisöötti satiinikangas jonka olen joskus 7vuotta sitten ostanut tyynyliinakankaaksi, niitä kuitenkaan koskaan tekemättä. Hyvä niin, sillä tähän tämä sopi kuin nenä päähän. Mittoina on siis sivu x sivu, pystysuunnassa pohjan korkeus. En muuten suosittele tätä satiinia tähän touhuun jossei ole paljoa ommellut, on aika liukasta. Lakanakangas kenties olisi ollut helpompi...





Patjaksi lykkäsin sisälle superlon patjan palasia. Hiukan tetristä sai pelata kun eivät olleet ihan tasan oikean kokoisia, mutta hyvä tuli!

Patjassa en huomannut huomioida rungossa olevia sisänurkkia, ja tein patjasta ihan neliön tekemättä nurkkiin "tyhjiä kohtia". Hiukan meinasi hiki tästä nousta kun sen tajusin, mutta onneksi sain ängettyä patjan paikalleen tuollaisenaan. Eipähän ainakaan liiku paikaltaan.

En sen suuremmin ommellut reunaa kiinni, kun se niin timmisti meni paikalleen mutta jossei olisi timmi niin kannattaa tietysti ommella reuna kiinni käsin.




Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen! Eteen olisi tarkoitus vielä käsin maalata nimi, mutta en uskaltanut sitä vielä tehdä kun ei tiedä kuinka paljon koira tästä tykkää. Toivotaan parasta - pelätään pahinta, etten joudu tästä söpötyksestä luopumaan.