Varvasvaroitus!

 Hellurei! Täällä ollaan jo ihan lomatunnelmissa, joten tämä kyseisen kirjoitus sisältääkin siis VARPAITA. :)

Mutta kerrottakoon silti, että tein ne kolme kertaa ennen kuin olin tyytyväinen. Eka vihreät, eeeei, ei kelpaa. Sitten kultaiset. Eeeei, ei kelpaa. Mutta lopulta, tattadaa, punaiset. HAH.

Eli siis jos oksennusrefleksi laukeaa varvaskuvista, älä katso. Mulla on kierot harakanvarpaat joten varoitus on annettava.

Tein siis geelilakkaukset varpaisiin, koska seuraavat kaksi viikkoa aion maata etelänauringossa (AHH...), ja niidne on kestettävä koko loman läpi.

Eikä voi olla yksiväriset, se ois kovin tylsää eikä yhtään mua.

Tässä siis minun versio seeproista. Enjoy!

 

Virkattu pikku kori

Innostuin sitten kuitenkin rätin kautta tekemään toisenkin työn. Ja luulen että tänään muutamat t-paidat lähtevät uuteen elämään.. Kunhan vaan löydän jostain ensin semmoisen ison virkkuukoukun!

Tein siis korin tollaisesta ohuesta langasta, ihan tarkoituksella siis. Yleensähän näitä tehdään ontelokuteesta tai muuten vaan paksummasta kuteesta, mutta halusin tuollaisen pienen ja sievän vessaan korviksille.

Korkeutta tolla on ehkä joku pari senttiä. Pikkurillissä on rakon alku ja sormet on jääny ihan hassuun asentoon, mutta oli kyllä sen arvoista! Nyt vaan pakko saada se isompi koukku sekä isompia kuteita ja sithän mä teen vaikka ja mitä...!

PS. Tiedoksi kaikille, jotka tekee näitä ekaa kertaa, muista pohjan jälkeen kääntää virkkaussuunta. Yksinkertaisesti siis, käännä työ ja lähde virkaamaan siihen suuntaan mistä tulit. Purkasin meinaan ihan pari kertaa ennen kuin äiti kertoi että se työ pitää kääntää. :)

Virkattu tiskirätti

Kokeilin ensimmäistä kertaa ala-asteen jälkeen virkkausta, koska en saanut tehdä mitään muutakaan. 

Selkäni meni siis viime viikolla niin pahasti jumiin, että kävin lääkärillä päivystyksessä. Lääkeeksi määräsi pillereitä ja lepoa, ja rakas sukuni pitää tästä kyllä hyvin huolen etten tee mitään raskasta.

Alkukiukuttelujen jälkeen keksin sunnuntaina äidillä istuessani, että voisin opetella virkkauksen uudestaan. Aloin siis tekemään tiskirättiä, se kun on melkoisen helppo ja ei niinkään haittaa jos sen mokaa.

No eihän siitä mikään suora alunperin tullut, ja meinasin kuolla nauruun kun katselin puolivalmista "taideteosta". Välillä onnistuin hukkaamaan silmukoita ja muuta vastaavaa. 

En tiedä miten reunapitsit olisi oikeasti pitänyt tehdä, ja kun en jaksanut autossa puhelimella googlata, tein vain ketjusilmukkaa ja yhdistelin niitä toisiinsa. Meinasin saada toiset kunnon naurut, mutta tällä kertaa koitin olla ihan reilu myös itseäni kohtaan, että jos teen ekan kerran ala-asteen jälkeen virkkaustyön ja se on näinkin tunnistettavissa oleva objekti, en ole ihan täysin epäonnistunut. :D

Nyt kelpaa pyyhkiä pölyjä!

Tadaa! Nätti kuin sika pienenä, vai miten se meni? Haha. Oikeasti, en kestä, mua naurattaa joka kerta kun katson sitä. Mutta kyllähän tohon silti kehtaa pölyjä pyyhkiä. ;)

Hupparin uusi elämä

Pitkästä aikaa tuunausvinkkiä! Mulla on jo pitkään maannut kaapissa ihana huppari, josta oli vetoketju mennyt lopullisesti rikki. Koska huppari on pitkä malli, olisi vetoketjun vaihtaminen tullut tuhottoman kalliiksi/työlääksi, ja siksi se onkin vain jäänyt makaamaan kaappiin.
Sitten sainkin idean ihan vain peittää vetoketjun!

Tältä näytti lähtökohta

Aloitin irroittamalla vetoketjun lukon/mikä-lie-onkaan irti pihdeillä. Koska tämä oli metallinen vetoketju, eihän tämä tietenkään ollut se kaikkein helpoin jobi. Varsinkin kun tätä oli jo etukäteen väännetty kasaanpäin jos se vaikka auttaisi vetoketjua toimimaan oikein (ei muuten auttanut..)

 

Tämän jälkeen leikkasin ohuesta farkkukankaasta kaksi pitää suirua (ja siksatin reunat), vähän pidempää kuin mitä itse vetoketjun kohta on. Leveys oli n. 4cm, eli kaksinkerroin käännettynä käännösvara 1cm ja päälle jäävä osa 1cm. Hankalasti selitetty, mutta ehkäpä te tajuatte. Lisätietoja saa siis toki kysymällä. Luotan siihen että kuvat kertovat ehkä enemmän. ;)

Sit vaan surrur! Ompelin ensin kankaan kiinni ihan vetoketjun viereen, taitoin sen jälkeen n. 1cm verran näkyville. Käänsin kankaan toiselle puolelle, sama homma ja nuppineuloilla kiinni. Melkoista näpertämistä tämä oli mutta vaivan arvoista! Tämänhän voisi myös tehdä vaikka kanttinauhalla tai satiininauhalla jos on ylimääräisenä, mutta itseltäni ei löytynyt.

Tässä näkyy lopputulos! Näin on taas hupparista tehty mielekäs käyttää. Tarkoitukseni oli tehdä tähän myös vyölenkit ja vyö, mutta toisaalta tykkään tästä ihan tarpeeksi myös ilman vyötä. Katsotaan josko sitä joku päivä innostuisi..

Pieni Nappipuoti

Muutaman viikon ajan touhu on ollut tämännäköinen:

Lähtokohta oli aika kaoottinen..

Maailman paras sisko, eli isosiskoni meni ja perusti yrityksen! Ja tietysti perheen harrastuksen puitteissa, käsityöpuotin (no olisko muuta voinut odottaa?).


Työnsarkaa on ollut ihan älytön määrä, ihan ensimmäiseksi piti päästä kaikista hyllyistä yms eroon myymälän puolelta jotta saisimme seinät maalattua ja lattian vahattua yms.



Liiketilat ovat siis jo vuokrattuna, sekä pienimuotoinen alkuvarasto.


Tai no, oikeastaan naurattaa itseänikin ajatus pienimuotoisesta varastosta, jos olen juuri lajitellut nuo kaikki napit mitkä tossa kuvassa oikealla reunalla näkyy. Mutta ainakin löytyy kaikkea kivaa!

Ekalle päivälle otimme myös urakaksi näyteikkunan pöydän uusimisen. Tila on kuitenkin sen muotoinen, että tämän tekemistä ei voisi edes harkita myöhemmin joten siinä määrin oli pakko laittaa ajatusta jo miljööseen.

Tässä oli siis aikaisemmin semmoinen hökötys, jossa jalat olivat liimattu levyyn kiinni, liima rapistunut irti, ja ihmettelen todella miten olen vielä hengissä tepsuteltuani iloisesti sen päällä.
Mieheni siis väkersi tähän tukevan rungon 2*2 puusta, siis sellaisen joka ei oikeasti romahda alta.

Päälilevyjä emme vielä uusineet, joten päälle nostettiin samat levyt mitkä siinä oli aiemminkin. Tähän mahdollisesti hyödynnetään samaa tekniikkaa, kuin meidän baaritiskissä, eli pinnaksi saattaa tulla laminaatti. Mutta aika näyttää.. Runko kasattiin siis suoraa noiden pyöreiden pattereiden ympärille. Patterit olivat niin hankalasti sijoiteltu, ettei sinne olisi voinut vain laittaa jotain sinnepäin olevaa pöytää jalkoineen, vaan se oli pakko tehdä suoraa sen mukaisestí miten jokainen kulma menee alla. Tästä suoriuduttiin onneksi kuitenkin melko kivuttomasti.

PS. Se kauppa on muuten Pieni Nappipuoti, ja se aukeaa Riihimäelle.
Löydät sen myös facebookista; Klikkaa tästä!

Katse ensikesään

Saa ruoskia tauosta. On ollu kiireitä jaaadajaadablaablaa mutta oikeestihan ne on kaikki tekosyitä. Tästä lähtien siis, en ota paineita tästä kirjoittamisesta, vaan kirjoitan silloin kun oikeasti tuntuu siltä, eli postausväli saattaa välillä olla suurikin jossei vaan ole mitään kerrottavaa.

Paljastettakoon siis täälläkin, että ensi kesänä meininki on tämä;

Kyllä! Ensikesänä tarkoitus olisi sanoa TAHDON, ja luultavasti tästäkin humusta täällä blogissa tulette kuulemaan muun askartelun ohella.

Kuva varmaan osaa ihmetyttää, eli kyseessä on siis sotilashäät. Ihan tollasta valkoista panssarivaunua en taida saada, mutta läheltä liipataan... Eikä suomalaisen sotilaan puku oo noin dorka. :)

Korteista lähtien kaikki tehdään itse.Tai no, mähän tahtoisin että ihan kaikki tehtäisiin itse, mutta taitaa olla fyysisesti mahdotonta? Noh, ainakin kortit tehdään itse. Mahdollisesti myös mekko. Kakku tulee mamilta.

Kyse ei ole ainoastaan säästämisestä (vaikka voisi kuvitella), vaan myös siitä itse tekemisen ilosta. Ja voinpahan ainakin varmuudella sanoa, että tää on meidän näköistä, nih. ;)

Tätä asiaa ei ole suunniteltu sen enempää (köhköh, nyt tuli valhe), mutta lupaan kyllä pitää teidät ajantasalla. Ainakin melkein. Kaikkea ei voi täälläkään sentään paljastaa, kun lukijoissa on myös vieraita, ja eihän siinä sitten mitään hauskaa ole jos kaikki tiedetään etukäteen. ;)

Mutta jo tässä vaiheessa voin kertoa kiitokseni suunnitelijalleni Sarille, joka tekee meidän häitä kanssamme harjoittelutyönä. Asiat ei tullu läheskään niin pahoilta taakoilta niskassa, kun on joku ketä tietää asioista enemmän, ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Kiitokset tästä. <3

Jotta tätä söpöilyä ja ällöilyä (säpäsäpäsäpäsäpä?) ei tulisi ihan yltiöliikaa, jätän tämän postauksen tähän.

Pysykää tutkalla. Pian tulee lisää. (eka itseasiassa varmaan jo tänään)