Katse ensikesään

Saa ruoskia tauosta. On ollu kiireitä jaaadajaadablaablaa mutta oikeestihan ne on kaikki tekosyitä. Tästä lähtien siis, en ota paineita tästä kirjoittamisesta, vaan kirjoitan silloin kun oikeasti tuntuu siltä, eli postausväli saattaa välillä olla suurikin jossei vaan ole mitään kerrottavaa.

Paljastettakoon siis täälläkin, että ensi kesänä meininki on tämä;

Kyllä! Ensikesänä tarkoitus olisi sanoa TAHDON, ja luultavasti tästäkin humusta täällä blogissa tulette kuulemaan muun askartelun ohella.

Kuva varmaan osaa ihmetyttää, eli kyseessä on siis sotilashäät. Ihan tollasta valkoista panssarivaunua en taida saada, mutta läheltä liipataan... Eikä suomalaisen sotilaan puku oo noin dorka. :)

Korteista lähtien kaikki tehdään itse.Tai no, mähän tahtoisin että ihan kaikki tehtäisiin itse, mutta taitaa olla fyysisesti mahdotonta? Noh, ainakin kortit tehdään itse. Mahdollisesti myös mekko. Kakku tulee mamilta.

Kyse ei ole ainoastaan säästämisestä (vaikka voisi kuvitella), vaan myös siitä itse tekemisen ilosta. Ja voinpahan ainakin varmuudella sanoa, että tää on meidän näköistä, nih. ;)

Tätä asiaa ei ole suunniteltu sen enempää (köhköh, nyt tuli valhe), mutta lupaan kyllä pitää teidät ajantasalla. Ainakin melkein. Kaikkea ei voi täälläkään sentään paljastaa, kun lukijoissa on myös vieraita, ja eihän siinä sitten mitään hauskaa ole jos kaikki tiedetään etukäteen. ;)

Mutta jo tässä vaiheessa voin kertoa kiitokseni suunnitelijalleni Sarille, joka tekee meidän häitä kanssamme harjoittelutyönä. Asiat ei tullu läheskään niin pahoilta taakoilta niskassa, kun on joku ketä tietää asioista enemmän, ja pyrkii auttamaan parhaansa mukaan. Kiitokset tästä. <3

Jotta tätä söpöilyä ja ällöilyä (säpäsäpäsäpäsäpä?) ei tulisi ihan yltiöliikaa, jätän tämän postauksen tähän.

Pysykää tutkalla. Pian tulee lisää. (eka itseasiassa varmaan jo tänään)