HOW TO: Paholaisen mekko

Halloweeni oli ja meni, mutta koska meidän puvut meni niin viime tinkaan, jäi blogikirjoittelu vähän tällein jälkijunaan.

Toisaalta, onpahan vinkkiä ensivuodelle. ;)

Edellisessä tekstissä kerroin miten tehdään massiivisen kokoiset siivet (löytyy täältä), tällä kertaa on pintapuoleiset ohjeet oman mekkoni tekemiseen. Oma hahmoni oli siis käytännössä langennut enkeli, mutta jos taustainspiraatio kiinnostaa, niin mielessä oli Kill Bill elokuvista tuttu pahisemäntä Elle Driver sekä saman elokuvan päähenkilö, jota näytteli Uma Thurman. Hoitsuasut ei huvittanut ja keltaista jumpperia ei löytynyt, niin tässä tulos:

Koska siivet veivät todella, TODELLA pitkän aikaa, päädyin tekemään itselleni hieman (muka) nopeamman ratkaisun.
Tähän mekkoon tarvittiin...

...sadetakkikangasta/vahakangasta
...nahkasuiruja
...pitsikangasta
...nauhaa nyörityksiä varten
...rautalankaa
...lankaa ja neula
...kuumaliimapyssy, sakset, kynä ja mallivaate

Kaapista löytyi äidin lahjoittamaa sadetakkikangasta, joka omasta mielestäni oli enemmän kerniliinan/vahakankaan oloista paksuutensa puolesta. Jokatapauksessa, tosi jäykkää, mutta hyvin sai tehtyä tätä käyttöä varten (kerron tämän lähinnä siksi, että materiaalit saattavat löytyä mitä yllättävämmistä paikoista).

Piirsin "kaavat" sellaisesta vaatteesta, jossa oli tähän projektiin sopiva yläosa.

VINKIT:
- Älä leikkaa liian kapeaa. Itse tein sen virheen, että käytin mallina vaatetta, joka joustaa. En ottanut tätä huomioon joustamattomassa materiaalissa.
- Älä piirrä monia eri viivoja kankaaseen kuulakärkikynällä, ja sitten jälkikäteen mieti kun se sininen väri loistaa oikeasti sen kankaan läpi toiselle puolelle. Tällein baarissa käydessä se oli ihan sama eikä kukaan muu niitä muutenkaan huomannut, mutta harmittaa silti.
- Tarkasta aina kaikki tuplasti ennen kun leikkaat. Nimimerkillä korjasin aika monesti omia mokiani.

Koitin liimata reunat kuumaliimalla säästääkseni aikaa, mutta eihän se tossa muovissa mitään pysynyt. ;) Ompelin siis käsin. Voit ommella saumat myös koneella mikäli koneesi kestää paksun kernin ompelemista.

Tosiaan kannattaa ensin neulottaa, ja sovittaa, ja aloittaa ompeleminen helmasta ylöspäin (tai puolivälistä alaspäin), ja sovittaa. Omani onnistuin tekemään liian pieneksi useaan eri otteeseen, ja tästä syystä tekeminen vei puolet enemmän aikaa, kuin mitä olin alunperin ajatellut.

Sivut sain korjattua ompelemalla niihin nahkasoirot, ja lävistämällä saksilla reiät nyörejä varten. Näin mekkoa pystyy säätämään oman vyötärön ja poven mukaisesti.

Eteen tein halkion, jonka ympräille ompelin niin ikään nahkasoirota reunukset. Taas tuttuun tapaan reiät nauhaa varten, jotta on säädettävissä omia mittoja varten.

Lopuksi taiteilin vielä rautalangasta siivet, jonka päälle pingotin kuumaliimalla pitsikankaan.
Kiinnitin siivet mekon selkämykseen ompelemalla. Keskiön kohdalle liimasin palan mekkokangasta, jotta näyttäisi aidommin siltä, että siivet kasvavat suoraa selästä eikä ole mekon pinnassa. Näiden siipien paras puoli oli se, että niitä pystyi helposti vääntämään haluamiinsa asentoihin, eikä ne painaneet niin kovin (toisin kuin nämä).

Silmälappu on sydämenmuotoinen kangaspala, kuminauhaa ja pitsiä.

Ihanaa joulunodotusta kaikille!